Riitta HarmanenVanhempi asiantuntija · johdon sparraaja

Uudistuminen

Kun vanha tapa ei enää riitä

Organisaation uudistuminen alkaa usein tilanteesta, jossa huomataan, ettei nykyinen tapa toimia enää riitä.

Toimintaympäristö muuttuu, asiakkaiden tarpeet muuttuvat, talous kiristyy tai uusi teknologia avaa mahdollisuuksia, joita aikaisemmin ei ollut.

Silloin ei mielestäni kannata aloittaa kysymällä, mitä pitäisi tehdä lisää.

Ensin kannattaa pysähtyä kysymään:

Mitä kannattaa säilyttää? Mistä voimme luopua? Mitä pitäisi tehdä toisin – ja mitä kokonaan uutta voisi olla mahdollista rakentaa?

Näissä tilanteissa voin toimia johdon sparraajana. Autan selkeyttämään uudistumisen suuntaa, valitsemaan tärkeimmät kehittämiskohteet ja viemään sovitut muutokset käytäntöön.

Yhdessä voimme tarkastella johtamiskäytäntöjä, työnjakoa ja toiminnan prosesseja. Missä työ sujuu, missä syntyy päällekkäisyyksiä ja mitä muuttamalla voisimme palvella asiakkaita paremmin? Uudistumisen suunta rakentuu yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka tuntevat työn arjen.

Avautuva Lapin järvi- ja tunturimaisema

Uudistuminen alkaa näkemisestä

Minua ovat työurani aikana kiinnostaneet erityisesti tilanteet, joissa ratkaisu ei vielä ole valmis.

Jo 2000-luvun alussa kehitin TYP:n asiakassegmentointia. Sen lähtökohtana oli havainto siitä, etteivät asiakkaat muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää. Erilaiset tilanteet ja tarpeet edellyttivät erilaisia palveluja ja palveluprosesseja.

Sama ajattelutapa on kulkenut mukana myöhemminkin.

Uudistumisessa olennaista on nähdä nykyisen toiminnan lisäksi se, mitä voisi olla mahdollista tehdä toisin.

Ennakointi ei minulle tarkoita tulevaisuuden ennustamista. Se tarkoittaa muutoksen tunnistamista, vaihtoehtojen näkemistä ajoissa ja rohkeutta tarkastella tuttua toimintaa uudesta näkökulmasta.

Mitä tässä muutoksessa pitäisi nähdä sellaista, mitä emme vielä tee?

Kun toimintaympäristö muuttuu, myös toiminnan on muututtava

Olen itse johtanut organisaatiota tilanteessa, jossa toimintaympäristö muuttui perusteellisesti. Eduro-säätiö siirtyi kunnan sidosyksikköasemasta markkinoilla toimivaksi palveluntuottajaksi.

Muutos osoitti käytännössä, ettei tällaisessa tilanteessa riitä yhden palvelun tai prosessin korjaaminen. Tarkasteltavaksi tulevat yhtä aikaa organisaation suunta, palvelut, asiakkaat, osaaminen, työmenetelmät, rakenteet ja johtaminen.

Tätä samaa kokonaisvaltaista ajattelua olen käyttänyt myös kehittämisprojekteissa ja prosessien uudistamisessa.

Palvelut, työmenetelmät ja rakenteet vaikuttavat toisiinsa. Jos yhtä muutetaan, on katsottava, mitä se tarkoittaa muulle toiminnalle.

Digitalisaatio tuo tähän vielä uuden ulottuvuuden. Minua ei kiinnosta teknologia teknologian vuoksi, vaan se, mitä sen avulla voidaan tehdä paremmin, sujuvammin tai kokonaan uudella tavalla.

Jos toimintaympäristö muuttuu perusteellisesti, vanhan toimintamallin parantaminen ei aina riitä. Joskus pitää ajatella uudelleen, miten organisaation kannattaa toimia.

Kun jokin on muuttumassa

Uudistumisessa ei ole kyse siitä, että ulkopuolinen asiantuntija tuo organisaatiolle valmiin vastauksen.

Voin auttaa johtoa muodostamaan yhteistä tilannekuvaa, näkemään vaihtoehtoja, tunnistamaan olennaiset kysymykset ja rakentamaan suuntaa eteenpäin.

Ratkaisut syntyvät yhdessä organisaation ihmisten kanssa. Kaikkea ei myöskään tarvitse tietää ennen liikkeelle lähtemistä.

Suunnan pitää olla riittävän selkeä, jotta voidaan lähteä liikkeelle, kokeilla, oppia ja korjata.

Voin olla avuksi erityisesti silloin, kun toimintaympäristön muutos haastaa organisaation tarkastelemaan omaa rooliaan, palvelujaan tai toimintatapaansa uudelleen.

Työskentely voi alkaa johdon sparrauksesta ja yhteisen tilannekuvan muodostamisesta. Tarvittaessa siitä voidaan rakentaa laajempi uudistumisprosessi.

Autan näkemään mahdollisuuksia. Rakennamme niistä yhdessä toimivia ratkaisuja ja viemme niitä käytäntöön.

Aloitetaan keskustelusta