Olen pitkään pohtinut, miten työllisyydenhoito voisi liittyä nykyistä vahvemmin kunnan elinvoiman rakentamiseen. Vuosien työ työllistymisen sekä työ- ja toimintakyvyn tukemisen parissa on tuonut eteeni ihmisiä, joilla on osaamista, halua tehdä ja paljon annettavaa. Silti sopivaa paikkaa työelämässä ei aina löydy.
Samaan aikaan kunnassa ja kuntakonsernissa voi olla tarpeellista työtä, joka jää tekemättä tai jota olisi mahdollista järjestää toisin.
Jään tämän äärelle. Voisimmeko lähteä liikkeelle siitä, mitä kunnassa tarvitaan, ja rakentaa sen ympärille työtä, johon myös pitkään työttömänä olleilla ihmisillä olisi mahdollisuus osallistua?
Katse kunnan omaan toimintaan
Työllistymisen mahdollisuuksia etsitään luontevasti yrityksistä. Niiden rinnalla haluaisin tarkastella tarkemmin kunnan omaa toimintaa. Mitä kunta voisi tehdä työn mahdollistajana ja tarjoajana?
Kunnan arjessa on monenlaisia tarpeita: ympäristöjen ja yhteisten tilojen kunnossapitoa, tavaroiden uudelleenkäyttöä, materiaalien lajittelua sekä erilaisia arkea helpottavia palveluja. Näiden joukosta voisi löytyä tehtäviä, joista voidaan rakentaa mielekkäitä työkokonaisuuksia.
Kaikki tekemätön työ ei tietenkään sellaisenaan muodosta työpaikkaa. Tarvitaan harkintaa siitä, mikä on aidosti tarpeellista, miten työ järjestetään ja millaisia edellytyksiä sen tekeminen vaatii. Lähtökohtana olisi olemassa olevan henkilöstön työn arvostaminen sekä sellaisen työn tunnistaminen, joka täydentää nykyistä toimintaa.
Minusta tässä olisi kunnalle kiinnostava mahdollisuus. Se voisi tarkastella omia palvelujaan ja hankintojaan myös sen kautta, millaisia työllistymisen mahdollisuuksia niiden ympärille voidaan rakentaa.
Katsetta voisi laajentaa koko kuntakonserniin. Myös kunnan yhtiöissä voi olla tarpeita, joita kannattaisi tarkastella yhdessä. Yksittäinen tehtävä voi olla pieni, mutta eri toimijoiden tarpeita yhdistämällä voisi syntyä jatkuvampia ja mielekkäämpiä työkokonaisuuksia. Tämä edellyttäisi koordinointia sekä kunkin toimijan tehtävien ja vastuiden huomioimista.
Minusta tässä olisi myös konsernijohdolle pohdittavaa: miten kunnan työllisyys- ja elinvoimatavoitteet voisivat näkyä koko konsernin toiminnassa?
Kumppanuus tekee ajatuksesta mahdollisen
Kunnan ei tarvitse rakentaa kaikkea itse. Näen tässä tärkeän paikan kunnan ja yhteiskunnallisen yrityksen kumppanuudelle.
Kunta voisi tunnistaa tarpeellisia tehtäviä ja toimia työn tilaajana. Yhteiskunnallinen yritys puolestaan voisi kantaa työnantajan vastuun sekä huolehtia työn organisoinnista, ohjauksesta ja työntekijän tarvitsemasta tuesta. Näin kunnan tarve ja ihmisen mahdollisuus tehdä työtä voisivat kohdata hallitusti. Kumppanuuteen voisi liittyä myös konserniyhtiöitä, joiden tarpeista rakennettaisiin yhteisiä työkokonaisuuksia.
Pitkä kokemukseni Eduro-säätiön johdossa on opettanut, kuinka paljon merkitystä työn järjestämisellä on. Työllistymistä voi auttaa se, että tehtävät ovat selkeitä, tuki on lähellä ja työn vaatimuksia voidaan sovittaa ihmisen tilanteeseen. Samalla tarvitaan suunta: mitä ihminen oppii, miten hänen mahdollisuutensa vahvistuvat ja mitä seuraavaksi voisi tapahtua.
Kumppanuudessa pitäisi siksi sopia myös siitä, kuka pitää kokonaisuudesta huolta. Ihmisen mukana kulkevat usein työllisyyspalvelut, hyvinvointialueen palvelut, oppilaitokset ja muut toimijat. Työssä syntyvät havainnot ja osaaminen pitäisi saada tukemaan seuraavaa askelta.
Työ voi vahvistaa myös kunnan elinvoimaa
Lapissa matkailu tarjoaa yhden esimerkin siitä, miten tätä voisi ajatella. Matkailuympäristön viihtyisyys, yhteisten alueiden kunto ja materiaalien järkevä käyttö palvelevat sekä paikallisia asukkaita että alueella vierailevia.
Kunta ja konserniyhtiöt voisivat omien tehtäviensä ja kumppanuuksiensa kautta tukea näitä edellytyksiä. Samalla voitaisiin tunnistaa työkokonaisuuksia, joissa pitkäaikaistyöttömien osaamiselle olisi käyttöä.
Ekokumppanit Lapissa -ajatusta valmistellessamme minua innosti juuri mahdollisuus yhdistää alueen tarpeet, ympäristön hyväksi tehtävä työ ja ihmisten työllistyminen. Vaikka hanke ei saanut rahoitusta, sen taustalla oleva ajatus jäi elämään.
Pitkään työttömänä ollut ihminen voi olla mukana vahvistamassa oman kuntansa elinvoimaa. Hänellä voi olla käytännön taitoja, paikallistuntemusta ja kokemusta, joita emme vielä osaa riittävästi nähdä tai ottaa käyttöön.
Tässä on minusta myös arvostuksen kysymys. Millaisia mahdollisuuksia rakennamme ihmiselle näyttää, mitä hän osaa?
Tarvitaan yhteinen päätös kokeilla
Ajatus voisi lähteä liikkeelle pienestä ja rajatusta kokonaisuudesta. Kunta ja yhteiskunnallinen yritys tunnistaisivat yhden todellisen tarpeen ja selvittäisivät, miten siihen vastaava työ voitaisiin järjestää. Mukaan tarvittaisiin myös niiden ihmisten näkemyksiä, joille työtä suunnitellaan.
Kokeilulle pitäisi sopia selkeät vastuut, rahoitus ja tapa arvioida tuloksia. Syntyykö tarpeellista työtä? Saako kunta sovitun hyödyn? Vahvistuvatko työntekijän osaaminen ja mahdollisuudet edetä? Voisiko toiminnasta rakentua jotakin jatkuvaa ja sitä kautta vaikuttavaa työllistämistä?
Taloudellinenkin tarkastelu kuuluu tähän. Työn järjestäminen ja tuki maksavat, ja niiden rinnalla pitäisi tarkastella syntyvän työn arvoa sekä ihmisen tilanteessa tapahtuvaa muutosta. Toisaalta pitkittynyt työttömyys rasittaa kunnan taloutta myös kunnan maksaman työttömyysetuuksien rahoitusosuuden kautta. Siksi olisi perusteltua pohtia, millaisia hyötyjä työn ja työllistymisen mahdollisuuksien rakentamiseen panostaminen voisi tuottaa. Tuloksista olisi opittava ennen toiminnan laajentamista.
Olen nähnyt työssäni, että mahdollisuus päästä tekemään ja kuulua työyhteisöön voi avata ihmiselle uuden suunnan. Siksi toivoisin kunnissa rohkeutta katsoa myös omaa toimintaa tästä näkökulmasta.
Palaan ajatukseen tarpeellisesta työstä ja ihmisistä, joiden osaaminen odottaa mahdollisuutta tulla käyttöön. Kunnan ja yhteiskunnallisen yrityksen kumppanuus voisi tuoda nämä lähemmäs toisiaan.
Ehkä tästä voisi alkaa uudenlainen keskustelu kunnan työllisyydenhoidosta: millaista työtä voimme yhdessä rakentaa, jotta sekä ihmiset että kunta vahvistuvat?
Olen mielelläni mukana viemässä tätä ajatusta eteenpäin. Työllistymisen, palveluprosessien ja yhteistyön johtamisesta kertynyt kokemukseni antaa pohjaa rakentaa kuntien, niiden konserniyhtiöiden ja yhteiskunnallisten yritysten kanssa paikallisiin tarpeisiin sopivaa toimintamallia. Ensimmäinen askel voisi olla yhteinen keskustelu siitä, millaisia mahdollisuuksia omassa kunnassa ja kuntakonsernissa on ja mistä kannattaisi aloittaa.