TYP-ajattelussa on minusta tärkeä oivallus: vaikeasti työllistyvän ihmisen tilannetta täytyy katsoa yhdessä. Työkykyyn, osaamiseen, arkeen ja työhön liittyviä kysymyksiä ei aina voi ratkaista yksi toimija kerrallaan.
Olemme oppineet kokoamaan toimijoita yhteen arvioimaan tilannetta ja sopimaan, mihin palveluun ihminen seuraavaksi ohjataan. Olen jäänyt pohtimaan, voisiko sama verkostoajatus ulottua myös palvelujen toteuttamiseen.
Mitä syntyisi, jos työllisyyspalvelut, hyvinvointialue, työhönvalmennuksen toimijat, koulutuksen järjestäjät ja työnantajat suunnittelisivat yhdessä myös sen, mitä ihmisen polun aikana tapahtuu? Voisivatko tuki, käytännön tekeminen ja mahdollisuus siirtyä työhön liittyä toisiinsa nykyistä paremmin?
Se vaatisi yhteisen tavoitteen ja sovitut vastuut. Jonkun pitäisi myös pitää kokonaisuudesta kiinni silloin, kun tilanne muuttuu tai eteneminen pysähtyy. Millainen rakenne tämän mahdollistaisi käytännössä, on vielä avoin kysymys.
Ajatusta voisi ehkä tutkia pienessä mittakaavassa: yhden asiakasryhmän ja muutaman kumppanin kanssa. Silloin olisi mahdollista nähdä, mitä yhdessä tekeminen edellyttäisi ja voisiko se auttaa ihmistä etenemään.
Ajatus on vielä avoin, mutta sitä voisi olla kiinnostavaa tutkia. Mitä mahdollisuuksia syntyisi, jos verkoston yhteistyö ulottuisi palveluun ohjaamisesta myös palvelun suunnitteluun ja toteuttamiseen? Voisiko silloin rakentua nykyistä jatkuvampi polku kohti työtä?